Loading...
Menu

Ananda Vrindavan Champu 6

ANANDA VRINDAVAN CHAMPU 6

Jani Jaatinen

Published by Jani Jaatinen at Shakespir

Copyright 2016 Jani Jaatinen

 

 

 

 

Kappale 6

 

Krsnan sitominen

 

Yamalarjuna-puiden vapauttaminen

 

Seuraava tapaus sattui eräänä päivänä Krsnan esittäessä yliaistillisia leikkejään Gokulassa. Vaikka kuka tahansa palvelijattarista olisikin voinut toimittaa tämän tehtävän, Yasoda taitavasti laittoi heidät muihin töihin näyttääkseen voinvalmistustaitonsa. Omin käsin, jotka näyttivat aivan pehmeiltä ja eleganteilta lootuskukilta, Yasoda henkilökohtaisesti kirnusi voin rakkaalle pojalleen.

 

Hänen herkkien käsivarsiensa kauneus jättää lootuksenvarret varjoonsa. Hänen rytmikkäästi vetäessään köysiä edestakaisin, musitutti hänen smaragdein koristeltujen rannerenkaidensa kilinä aivan tanssijan nilkkatiukujen kilkettä. Kun Yasodan hiukset löystyivät ja kastuivat kirnuamisesta johtuvasta uupumuksesta, näyttivät ne aivan ylevän riikinkukon avonaiselta pyrstöltä. Kun hänen hiuspalmikkonsa aukesi, sitä koristavat jalokivet, kukat sekä riikinkukonsulat putosivat maahan. Aivan kuten tähdenlennot kaunistavat yön pimeyttä, samoin nämä putoavat esineet kasvattivat maan kauneutta.

 

Kaulakoru hänen kohonneilla rinnoillaan liikkui edestakaisin hänen paitansa liikkeiden mukana. Hänen jalokivin koristelluista korvarenkaistaan heijastuva loistava hohde näytti aivan jatkuvalta nektarivirralta. Kylpien äidillisen kiintymyksen lempeydessä, Yasodan kaula ja hartiat näyttivät ylitsevuotavan kauniilta. Hänen korkeita lanteitaan koristava vyö oli lumoava. Hänen vyöllaan olevat kimaltelevat jalokivet ja kilisevät kellot lisäsivät sen eleganssia. Antaumuksen hien joessa kastuneena, Yasodan herkkä keho näytti ilahduttavalta. Tämä näky voitti kauneudessaan päihtyneiden mehiläisten parveilun kukkivan lootuksen ympärillä.

 

Yasodan voiastian leveästä suusta lähti valtameren jylinää muistuttava kova ääni. Astiasta lentävät jogurttitipat, laskeutuessaan Yasodan sarin kultaiselle reunalle, saivat sen näyttämään vielä entistäkin viehättävämmältä. Yasodan käyttäessään ajan Krsnan muistelemiseen, palautti hän mieleensä lumoavan katseen poikansa silmissä aina kun tämä jäi kiinni voin varastamisesta. Sillä hetkellä Hän ylpeästi julisti: “Äiti, sinun tulisi tietää että olen mestarivaras.”

 

Krsna tunsi itsensä nälkäiseksi ja tahtoi juoda Yasodan rintamaitoa. Poika sanoi uhkaavalla äänellä: “Joko lopetat ja syötät minut tai rikon tämän kirnuamisastian.” Yhtäkkiä, Hän joka hurmaa jokaisen luodun olennon sydämen otti väkivalloin kiinni kirnuamissauvasta. Yasoda pysähtyi, istutti Krsnan polvelleen ja iloisesti ruokki pojan. Katsoessaan Hänen vapaana roikkuvia kiharaisia hiuksiaan, Yasodan sydän suli Krsnan mahtavan herkän olemuksen johdosta.

 

Juuri samaan aikaan keittiössä kiehumassa oleva maito alkoi vaahdota ylös astiasta. Peläten sen kiehuvan yli, Yasoda jätti poikansa ja juoksi keittiöön. Tämä lävisti syvästi Krsnan sydämen. Suuttuen, Hän poimi maasta kiven ja rikkoi astian. Kirnuttu voi virtasi kaikkiin suuntiin ympäri lattiaa.

 

Pelokkaassa, mutta samalla leikkisässä mielentilassaan. Krsna juoksi voin läpi ja riehui huoneesta huoneeseen, pahantekojaan jatkaen. Nopeasti astuen maitovarastoon, Krsna söi pikaisesti pieniä määriä juurikirnuttua voita eri astioista. Saatuaan lempiruokaansa, tunsi Hän itsensa pian tyytyväiseksi ja luopui vihastaan. Sitten Sri Hari, jota kaikki puolijumalat palvovat, sieppasi ruukullisen voita ja juoksi pihalle.

 

Tässä vaiheessa Krsnan leikit näyttivät aivan klassiselta draamalta. Seisoessaan morttelin kanssa pihamaalla ja huolestuneena vilkuillen näkyykö aiti Yasodaa,

Krsna syötti tuoreen voin kaikille paikalle kokoontuneille lapsille ja apinoille. Onnekas Yasoda, jonka jalokivenkaltainen poika hyödyttää koko luomusta, otti kiehuvan maidon pois levyltä ja palasi Krsnan luokse.

 

Maine Krsnan saamisesta pojakseen lisäsi Yasodan kehon loistavaa kauneutta. Hän halusi syleillä poikaansa ja rauhoitella tätä, mutta kun Hän ei löytänyt Krsnaa sieltä muuttui hän näreaksi. Huolestuneena hän etsi epätoivoisesti Krsnaa joka puolelta. Hän löysi rikkinäisiä ruukkuja, joista valuvat lukemattomat jogurttivirrat tekivät lattian liukkaaksi seka valkoiseksi. Vihaisena Krsna oli rikkonut monia saviastioita, jotka makasivat nyt lattialla satoina palasina.

 

Äiti Yasoda ajatteli: “Voi ei! Mitä on tapahtunut? Miksi tämä jogurttiastia on mennyt rikki? Ensin hän ei ymmärtänyt mitä oli tapahtunut, mutta nähtyään pienen kiven hän arvasi että Krsna oli tehnyt nämä tuhmuudet. Hämmästyneenä äiti Yasoda kosketti nenänpäätään kauniin vasemman kätensä etusormella ja ajatteli: “Kuinka lapseni voikaan olla näin huonokäytöksinen? Yritin niin kärsivällisesti kasvattaa hänet kunnolla. Miten hän voikaan käyttäytyä niin kamalasti?

 

Vaikka Yasodalla ei ollut epäpuhtauksia sydämessään, Yasoda näytti ilmentävän äidillisen ylpeyden erikoisen muodon. Näytellen vihaista, hän ajatteli: “Poikani yliaistillisten leikkien kunnia on rajaton. Jokainen Hänen tekonsa kasvattaa Hänen ylpeyttään seka nautintoaan samalla luoden juhlan jokaiselle. Hän saavuttaa rajatonta onnea jatkuvista varastamisleikeistaan.

 

Heti kun Krsna, joka lumoaa puolijumalat monsuunipilven värisella kauniilla kehollaan, nähdessään äiti Yasodan tulevan ulos talosta, hyppäsi Hän pelosta ja juoksi pois niin nopeasti kuin vain kykeni. Ymmärtäen poikansa ihmisenkaltaisen luonteen, Yasoda jahtasi Häntä huutaen: “Lopeta juokseminen! Pysähdy! Oi maailman suurin huijari!”

 

Krsna vilkuili pelokkaasti olkansa yli juostessaan poispäin äiti Yasodasta. Vaikka Yasoda tunsikin itsensä uupuneeksi sekä stressaantuneeksi, hänen kehonsa, käsivartensa sekä jalkansa näyttivat erittäin kauniilta hänen jahdatessa poikaansa. Täynnä ylpeyttä ja suuttuneena, Yasoda jatkoi huutamistaan Krsnalle: “Lopeta, sinä varas ja valehtelija! Kuinka pystyt jatkamaan näin? Minne olet menossa? Lopeta juokseminen ja pysy paikoillasi!”

 

Krsna sanoi: “Lopetan, jos pudotat keppisi.” Sanottuaan tämän Krsna pysähtyi, mutta piti kuitenkin turvallisen välimatkan äitiinsä. Yasoda sanoi: “Jos pelkäät niin paljon rangaistusta, niin miksi sitten rikoit jogurttiastiani tänään?”

 

Krsna sanoi: “En tee sitä enää koskaan uudestaan. Pudota nyt vain keppi kädestäsi.” Yasoda hämmentyi yrittäessään lähestyä poikaansa. Mutta nähtyään hänet vihaisena, Krsna juoksi nopeasti pois, puhuen samalla huolestuneella äänella: “Äiti! Ole niin ystävällinen ja pudota tuo iso keppisi äläkä rankaise minua sillä! Oi synnitön, jos teet tämän, tulen kyllä luoksesi.” Kuultuaan Krsnan viattoman pyynnön, Yasoda tiputti keppinsä.

 

Tämän nähtyään, Krsna lopetti juoksemisensa. Syventyneenä katselemaan Krsnan yliaistillisia leikkejä, kuolemattomat taivaan puolijumalat hämmästyivät totaalisesti. Voidaan helposti ymmärtää miten Brahman, joka elää miljardeja vuosia, kaltaiset voimalliset puolijumalat tulivat pettyneiksi sekä hämmentyneiksi nähtyään Krsnan pelon äitinsä edessä. He eivät pystyneet käsittämään, kuinka jumaluuden ylin persoonallisuus, jota jopa kuoleman henkilöitymä pelkää, juoksi karkuun äitinsä kädessä olevaa keppiä.

 

Hienot hiuksenkiharat Yasodan kasvoilla valuivat hikeä ja hänen puseronsa liikkui raskaasta hengityksestä. Hänen hiuksensa roikkuivat vapaana juoksemisesta ja hänen kasvonsa näyttivät uupuneilta. Ottaessaan Krsnaa kädestä poika sanoi: “Äiti älä lyö minua.” Tämän sanoessaan Krsna hieroi itkuisia, lootuksenkaltaisia silmiään herkillä käsillään, jotka muistuttivat tuoreen lootuksen teralehtiä.

***

Visit: http://www.Shakespir.com/books/view/662389 to purchase this book to continue reading. Show the author you appreciate their work!


Ananda Vrindavan Champu 6

  • ISBN: 9781370049585
  • Author: Jani Jaatinen
  • Published: 2016-09-01 06:20:07
  • Words: 4918
Ananda Vrindavan Champu 6 Ananda Vrindavan Champu 6